Kun puhutaan Karjalasta tai karjalan kielestä on aina ensin tarkasti määriteltävä, mistä alueesta ja kielimuodosta puhutaan. Sana Karjala nimittäin merkitsee eri ihmisille kovin eri asioita: Venäläiselle kuulijalle tästä sanasta tulee ehkä ensimmäiseksi mieleen hänen oman maansa läntisin osavaltio, joka on nykyään venäläisenemmistöinen alue. Venäläiselle Karjala on lännessä, kun taas Ruotsin suurvallan ja Suomen näkökulmasta Karjala on usein käsitetty länsieurooppalaisen sivistyksen itäisimmäksi etuvartioksi.
Karjalan tasavallassa (ven Республика Карелия) on nykyään 716 281 asukasta, ja alueen nimikkoväestöön sen asukkaista kuuluu 9,2 prosenttia. (v. 2002) Lisäksi varsinkin Petroskoissa ja sitä ympäröivässä Äänisenrannan piirissä (Прионежский район) elää 5 200 suomensukuista vepsäläistä. Edes kaikki 65 651 kansallisuudeltaan karjalaista eivät itse asiassa osaa puhua karjalan kieltä. Tämä ongelma koskee varsinkin kaupunkiväestöä ja kaikkein nuorinta ikäluokkaa. (V. 1989, 2002.)
7.1. Karjala venäläisestä näkökulmasta. Karjalan tasavalta Venäjän federaation subjektina ja osana Luoteis-Venäjän federaalista lääniä (Северо-Западный федеральный округ). – http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/9/9a/Russia_Div.png
7.2. Karjala venäläisestä näkökulmasta. Karjalan tasavalta, sis. suomalaisen käsityksen mukaiset Itä-Karjalan (= Vienan Karjalan ja Aunuksen Karjalan), Raja-Karjalan ja Laatokan Karjalan. – http://www.gov.karelia.ru/Regions/admin.html
7.3. Karjala venäläisestä näkökulmasta. Karjalan tasavallan lippu v. 1993–
(Author: FIBONACCI. From Wikipedia, the free encyclopedia. "I, the copyright holder of this work, hereby release it into the public domain." (NO DATE). – http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/69/Flag_of_Karelia.svg/324px-Flag_of_Karelia.svg.png.)
7.4. Karjala venäläisestä näkökulmasta. Karjalan tasavallan vaakuna v. 1993–. – http://gov.karelia.ru/gov/Images/gerb.gif
7.5. Karjalan tasavallan valtiohymni v. 1993–:
Kuoro- ja orkesteriesitys venäjäksi. – http://www.gov.karelia.ru/gov/Video/anthem1.mp3
Sanat venäjäksi. – http://www.gov.karelia.ru/gimn.html
Sanat suomeksi. – http://www.gov.karelia.ru/gov/gimn_f.html
Venäjän Karjalan alueellinen koostumus on eri aikoina vaihdellut. Tsaarinvallan aikana Venäjän-puolinen Karjala oli jakautunut Arkangelin (Архангельская) ja Aunuksen kuvernementtien (Олонецкая губерния) alueille.
7.6. Venäjän Karjala v. –1920. – http://www.genealogia.fi/genos/67/67_2_2.gif
7.7. Arkangelin (eli Vienan) kuvernementti v. –1920 sisälsi osan Venäjän Karjalaa, nimittäin suomalaisen käsityksen mukaisen Vienan Karjalan
(Энциклопедический словарь: В 86 томах с иллюстрациями и допольнительными материалами s.v. Архангельская губерния. Toimittaneet Андреевский, И.Е. – Арсеньев, К.К. – Петрушевский, Ф.Ф. – Шевяков, В.Т. Спб: Брокгауз, Ф. А. – Ефрон, И. А. 1890–1907.)
7.8. Aunuksen kuvernementti v. –1920 sisälsi osan Venäjän Karjalaa, nimittäin suomalaisen käsityksen mukaisen Aunuksen Karjalan
(Энциклопедический словарь: В 86 томах с иллюстрациями и допольнительными материалами s.v. Олонецкая губерния. Toimittaneet Андреевский, И.Е. – Арсеньев, К.К. – Петрушевский, Ф.Ф. – Шевяков, В.Т. Спб: Брокгауз, Ф. А. – Ефрон, И. А. 1890–1907.)
Neuvostovallan aikana se on tunnettu nimillä Karjalan Työkansan Kommuuni (Карельская Трудовая Коммуна, 1920–23), Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta (Карельская Автономная Советская Социалистическая Республика, 1923–40, 1956–90) ja Karjalais-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta (Карело-Финская Советская Социалистическая Республика, 1940–56). Virallisena kielenä ovat eri aikoina olleet venäjä, suomi ja karjala. Venäjän Karjalan suomalaisväestö koostuu inkerin-, amerikan- ja suomensuomalaisista. Varsinkin inkeriläisten paluumuutto Suomeen harvensi 1990-luvulla kovasti Karjalan tasavallan suomalaisen sivistyneistön rivejä.
Suomalaista terminologiaa käyttäen Karjalan tasavaltaan kuuluvat nykyään Vienan Karjala, Aunuksen Karjala, Raja-Karjala ja Laatokan Karjala. Karjalankannas kuuluu Leningradin alueeseen (Ленинградская область) ja Pietarin federaatiokaupunkiin (Санкт-Петербург – город федерального значения). Vienan ja Aunuksen Karjalaa kutsutaan Suomessa myös yhteisnimityksellä Itä-Karjala. Ensimmäistä näistä nimitetään Venäjällä Pohjois-Karjalaksi (Северная Карелия) ja jälkimmäistä Etelä-Karjalaksi (Южная Карелия). Vienan ja Aunuksen Karjalalla ei kuitenkaan ole etnisessä mielessä mitään tekemistä Suomen Pohjois- ja Etelä-Karjalan maakuntien kanssa.
7.9. Suomalaisen käsityksen mukainen Vienan Karjala
7.10. Suomalaisen käsityksen mukainen Aunuksen Karjala
7.11. Leningradin alue, sis. osan Karjalankannasta
(Author: RU:УЧАСТНИК:HILER. From Wikipedia, the free encyclopedia. GNU Free Documentation License 2004. – http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/91/Len_region_map.gif.)
7.12. Pietarin federaatiokaupunki, sis. osan Karjalankannasta. – http://fi.wikipedia.org/wiki/Pietarin_hallinnollinen_jako
7.13. Suomen Neuvostoliiton hallintoon v. 1940 ja 1944 luovuttama Karjala eli Raja-Karjala (= Impilahden, Korpiselän, Salmin, Soanlahden, Suistamon ja Suojärven kunnat), Laatokan Karjala ja Karjalankannas. – http://www.karjalanliitto.fi/2/kuvat/karjalankartta.jpg
Aunuksen Karjalasta puhuttaessa venäläisen kuulijan mielleyhtymät kohdistuvat Karjalan tasavallan Aunuksen piiriin (Олонецкий район) Laatokan itäpuolella. Aunuksen piiri on kuitenkin huomattavasti suomalaisen käsityksen mukaista Aunuksen Karjalaa pienempi alue. Itä-Karjalalla venäläinen ymmärtää Karjalan tasavallan itäosaa, lähinnä Pudožin piiriä (Пудожский район), jossa ei juuri asu karjalaisia ja jossa suomensukuisia kieliä puhuvaa kantaväestöä ei ole dokumentoitu. Pohjoisvenäläisissä murteissa on kyllä runsaasti suomensukuisista kielistä saatuja lainasanoja, esimerkiksi luontoterminologiaa. Suomessa ehkä tunnetuin Karjalan alueen pohjoisvenäläinen kansanryhmä ovat 1600-luvulla etelämpää Vienanmeren rannoille siirtyneet pomorit.
Suomessa Karjalalla käsitetään perinteisesti aluetta, joka pohjois–eteläsuunnassa ulottuu Kantalahdelta Syvärin joelle ja länsi-itäsuunnassa Suomenlahden ulkosaarilta sekä Saimaan ja Pielisen seuduilta Ääniselle. Nykysuomalaisten, varsinkin nuorten ihmisten mielessä tämä Karjalan käsite on hämärtynyt. Vielä on hengissä joitakin heimosotureita, jotka 1910–20 –luvuilla lähtivät liittämään Itä-Karjalaa tai sen osia Suomeen taikka auttamaan osaa sen karjalaisista asukkaista näiden yrityksessä muodostaa itsenäinen Karjalan valtio.
7.14. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. "Historiallinen Karjala"
7.15. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema itäkarjalaisten lippu 
(Author: UNKNOWN. From Wikimedia Commons. GNU Free Documentation License, NO DATE. – http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalan_tasavallan_lippu.)
7.16. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema itäkarjalaisten vaakuna. – http://heninen.net/gerb/karjala.gif
Ruotsin tai Suomen Karjalaan ovat vuosina 1617–1721 ja 1811–1940 kuuluneet Suomen Pohjois- ja Etelä-Karjala, Raja-Karjala, Laatokan Karjala sekä Karjalankannas, Suomen Pohjois-Karjala myös vuosina 1721–1811. Talvisodassa (1939–40) Suomi joutui luovuttamaan Raja-Karjalan, Laatokan Karjalan ja Karjalankannaksen Neuvostoliitolle, joka oli hyökännyt Suomeen. Luovutettujen alueiden lähes koko väestö (407 000 henkeä) siirtyi evakkoina uuden valtakunnanrajan länsipuolelle. Näille evakoille Karjala merkitsee ennen muuta heidän kunkin omaa kotiseutuaan. Kun Suomessa puhutaan Karjalan palauttamisesta, tarkoitetaan nimenomaan Suomen vuonna 1940 Neuvostoliitolle luovuttamia alueita.
7.17. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. Ruotsin, sittemmin Suomen Karjalan historiallinen maakunta. – http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/5/54/Svpmap_karelia.png
7.18. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. Ruotsin, sittemmin Suomen Karjalan historiallisen maakunnan vaakuna
(Author: UNKNOWN. From Wikipedia, the free encyclopedia. According to Finnish copyright law and opinion of the Finnish Copyright Council this coat of arms is in the public domain. (2003). – http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/a/a4/Karelen.png.)
7.19. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. "Karjalaisten laulu":
Sävel ja osa sanoituksesta. – http://www.helsinki.fi/~jnuotio/mids/karjala.html
Sanat kokonaisuudessaan. – http://fi.wikipedia.org/wiki/Karjalaisten_laulu
Niitäkin suomalaisia on vielä runsaasti elossa, jotka jatkosodan (1941–44) aikana liikkuivat Itä-Karjalassa. Heille Karjala merkitsee paitsi luovutettua Karjalaa myös Itä-Karjalaa. Vuosina 1942–44 Suomen takaisin valtaamille Laatokan rannoille palasi 282 000 henkeä, jotka jatkosodan päätyttyä joutuivat uudelleen evakkoon.
Historiallisen Karjalan osista Suomeen kuuluvat nykyään Suomen Pohjois-Karjala, jonka keskuksena on Joensuu sekä lisäksi kapea ja katkonainen, valtakunnanrajaa Uukuniemeltä aina Suomenlahdelle saakka myötäilevä vyöhyke. Sen pohjalta on vuonna 1958 muodostettu Etelä-Karjalan maakunta, jonka pääkaupunkina on Lappeenranta.
7.20. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. Itä-Suomen lääni osana Suomen tasavaltaa. Kartta ( – http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/c/c4/Map_Province_of_Eastern_Finland.png) ja vaakuna
(Author: USER:TORNIA. From Wikipedia, the free encyclopedia. According to Finnish copyright law and opinion of the Finnish Copyright Council this coat of arms is in the public domain. (2006). – http://en.wikipedia.org/wiki/Eastern_Finland.)
7.21. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. Pohjois-Karjalan toiminnallis-taloudellinen maakunta osana Suomen tasavaltaa. Kartta, maakuntalippu ( – http://www.pohjois-karjala.fi/dman/Document.phx?documentId=dx14804102025437) ja vaakuna
7.22. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. Etelä-Suomen lääni osana Suomen tasavaltaa. Kartta ( – http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/8/89/Map_Province_of_Southern_Finland.png) ja vaakuna
7.26. Karjala suomalaisesta näkökulmasta. Etelä-Karjalan maakunnan vaakuna. – http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/3/39/South_Karelia.png
Jo tuhansia vuosia Karjala on ollut idän ja lännen välissä. Ehkä jo 9 000 vuotta sitten alueella kohtasivat toisensa lännestä tulleet protoeurooppalaiset ja idästä saapuneet mongolidit. Nämä molemmat ryhmät olivat hajanaisia ja puhuivat jopa useita kymmeniä toisilleen sukua olemattomia kieliä. Nykypäivään saakka Karjalan väestö on saanut perimäänsä runsaasti vaikutteita niin lännestä kuin idästäkin. Sanotaan, että jonkin alueen kulttuureja erottavat rajat pysyvät usein samoina, vaikka kulttuurit itse vaihtuvat: Saimaan–Pielisen -linja onkin jo Suomenniemen ensimmäisinä asutusaikoina ollut kahden arkeologisen kulttuurin välinen raja. Tyypillisen kampakeramiikan ja suomalais-ugrilaisten mukanaan tuoman kuoppakeramiikan kohtaamisvyöhyke vastasi melko tarkalleen myöhemmän Karjalan aluetta. Noita kaukaisia aikoja tarkasteltaessa ei kuitenkaan voida sanoa mitään tarkkaa ihmisten identiteetistä.
Muinaiskarjalainen kielimuoto sai varsinaisesti alkunsa vasta kahden suomensukuisen “heimon”, Karjalan laatokkalaista kantakieltä puhuneen kantaväestön ja Hämeestä tulleiden siirtolaisten kohdatessa Laatokan länsi- ja luoteisrannoilla. Viipuri ympäristöineen tuli kuulumaan Ruotsille, joka pian alkoi työntää omistuksiaan kohti itää ja pohjoista. Sitä mukaa, kun Ruotsi laajeni, se pyrki liittämään uusien alueidensa asukkaat lännen kirkkoon. Niin syntyi luterilainen Karjala.
Kalevalainen perinne, itkuvirret ja vanhat uskomukset ovat kaikkina aikoina säilyneet paremmin siinä osassa Karjalaa, joka on kuulunut idän kirkon (vanhauskoisen tai ortodoksisen uskon) piiriin. Kristillinen vaikutus alkaa näkyä hautaustavoissa Laatokan rannikolla 1300-luvulla, mutta vanhan luontouskonnon piirteitä on säilynyt ortodoksisessa Karjalassa meidän päiviimme. Salmin Mantsinsaarella toimitettiin Iljan päivän (20. heinäkuuta) pässiuhria vielä 1900-luvun alussa, ja Vienan Karjalan Venehjärvellä sama tapa on nyt herätetty henkiin.
Varsinaista karjalan kieltä on aina puhuttu vain osassa historiallista Karjalaa. Sitä ovat puhuneet lähinnä ortodoksiset karjalaiset. Muinaiskarjalan vanhin kielenmuistomerkki on Novgorodista löydetty, 1300-luvulta peräisin oleva tuohikirje N:o 403. Karjala on rakenteensa puolesta nimenomaan suomalais-ugrilainen ja itämerensuomalainen, ei suinkaan slaavilainen kieli. Jo muinaiskarjalaan tuli kuitenkin sanastollisia vaikutteita muinaisvenäläiseltä taholta. Venäläisvaikutus karjalan kielessä on luonteeltaan hyvin rinnastettavissa ruotsin kielen vaikutukseen suomessa.
Käkisalmen lääni (Корелский уезд), joka käsitti Itä-Kannaksen, Laatokan Karjalan, Raja-Karjalan sekä nyky-Suomen Pohjois-Karjalan, kuului vuoteen 1617 Novgorodin tasavaltaan (Новгородская феодальная республика), Moskovan suuriruhtinaskuntaan (Московское княжество) tai Venäjän valtakuntaan (Русское царство). Läänin alue oli karjalankielistä, ja ortodoksista, mutta kun se Stolbovan rauhassa liitettiin Ruotsiin, seurauksena oli karjalaisortodoksien joukkopako Sisä-Venäjälle. Pakenemisen syynä olivat uusien isäntien harjoittama uskonnollinen, verotuksellinen, kaupallinen ja hallinnollinen sorto. Sisä-Venäjälle syntyivät Tverin, Novgorodin ja Tihvinän seutujen karjalaisalueet. Ortodoksiasukkaiden tilalle Käkisalmen lääniin muutti luterilaisia lähinnä Savosta ja Länsi-Kannakselta.
Ruotsin suurvaltakaudesta toiseen maailmansotaan saakka karjalan kielen alueeseen kuuluivat Itä-Karjala Muurmannin radasta länteen sekä Suomen Raja-Karjala. Vuosina 1721–1811 Kannas, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala eli Vanha Suomi (Старая Финляндия = Финляндская > Выборгская губерния) kuuluivat Venäjän keisarikuntaan (Российская Империя), mutta niihin muuttanut luterilainen, suomenkielinen väestö pysyi paikallaan. Karjalankannaksella ja Etelä-Karjalassa puhuttu kansankieli pohjautuu osin muinaiskarjalaan, mutta nykyään sitä on pidettävä suomen kaakkoisimpana murreryhmänä. Suomen kaakkoismurteita kuulee joskus harhaanjohtavasti kutsuttavan karjalan kieleksi.
Toinen maailmansota merkitsi niin Suomen kuin Venäjänkin Karjalassa suurta murrosta. Yhtenäinen, karjalankielinen alue lyötiin tuolloin hajalle. Paitsi rajakarjalaisten kaksi muuttoa Suomen uusien rajojen sisälle (1939–40 ja 1944) myös muualta saapuneen väestön lisääntynyt muuttoliike Venäjään kuuluneeseen Karjalan osaan olivat hajottamassa sitä. Keskeinen tuhotekijä karjalan kielen kannalta oli pienten kylien tyhjentäminen vuonna 1968. Suomen Pohjois-Karjalakin on kärsinyt 1970-luvulta alkaen muuttotappiosta.
Nykyisin maailman ainut laajahko karjalaisenemmistöinen alue on Karjalan tasavallan Aunuksen piiri Laatokan itärannalla, jonka väestöstä 62,4 prosenttia on karjalaisia. Kaikkialla Itä-Karjalassa ja myös Tverin alueella heitä kuitenkin elää yhä paikoin huomattavanakin vähemmistönä. (V. 1989.) Tverin alueella asuu nykyisin virallisten lukujen mukaan enää 14 633 karjalaista. (v. 2002) Tosiasiassa alueella kuitenkin saattaa olla karjalaisperäistä väestöä jopa 80 000 henkeä ja kielen taitajiakin enemmän kuin väestönlaskentatiedot antaisivat ymmärtää.
Karjalan kieltä on jossain määrin käytetty kirjallisesti aina 1800-luvun alusta alkaen, mutta sillä painettu kirjallisuus on yleensä vain pyrkinyt tartuttamaan jonkin vieraan valloittajan aatemaailman karjalaisten mieleen. Omaehtoinen kaunokirjallinen tuotanto on ollut vähäistä. Neuvostoliitossa karjalan kirjallista käyttöä kokeiltiin 1930-luvulla virallisellakin tasolla, mutta tämä yritys ei oikein onnistunut. Suomalaisten miehittämään osaan Itä-Karjalaa perustettiin jatkosodan aikana Aunuksen radio, joka lähetti myös karjalankielistä ohjelmaa.
Suomessa karjalaa on käytetty kaunokirjallisissa tuotteissa 1920-luvulta alkaen, mutta sillä ei ole koskaan ollut virallisesti tunnustettua asemaa omana kielenään. Karjalan syntyperäisiä taitajia lienee nyky-Suomessa noin 5 000 (v. 2002) ja Venäjällä, “pienissä” IVY-maissa ja Baltiassa ehkä 45 100 (v. 1989–2002). Karjalan kielen puhujamääriä on vaikea arvioida virallisen tilastoinnin puutteellisuuksien tai täydellisen puuttumisen vuoksi. Tällä vuosikymmenellä karjalaa ja sen käyttöä on pyritty elvyttämään niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Varsinaista virallista asemaa kielellä ei kuitenkaan ole vielä missään. Karjalaisen kansankulttuurin merkittävin saavutus on Elias Lönnrotin kokoama Kalevala-eepos, Suomen kansalliseepos. Kalevalan runoista tuttuja aiheita on löydettävissä jo Äänisen itärannan 5 000 vuotta vanhoista kalliopiirroksista.
Jo keskiajalla Karjala oli osa sitä Euroopan mantereen halkaisevaa idän ja lännen vaihettuma-aluetta, joka yhä ulottuu Adrianmeren rannoilta Itämerelle ja sieltä edelleen Pohjoiselle Jäämerelle. Euroopan Unioni pyrkii nykyisen regionalistisen ajatustapansa perusteella rakentamaan Itä-Suomesta ja Karjalan tasavallasta siltaa itsensä ja Venäjän välille. Myös karjalan kielen elvyttämiseen on Suomessa myönnetty EU-rahoitusta.
